Työaikana työntekijän pitää olla työpaikalla. Kodin ja työpaikan välinen matka ei ole työaikaa.
Matka on työaikaa silloin, jos sitä pidetään työsuorituksena. Työnantajan kanssa voi sopia matkan aikana tehtävästä työstä. Työajaksi matka katsotaan silloin, kun työpäivän aikana liikutaan asiakaskohteesta toiseen.
Voit vähentää työmatkojen kulut verotuksessasi.
Mikä on säännöllinen työaika?
Säännöllinen työaika on lain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa. Monilla aloilla työaika on sovittu lyhyemmäksi työehtosopimuksilla (esim. 37,5 tuntia viikossa).
Työaika voi joustaa päivittäin, viikoittain ja kuukausittain, jos käytetään keskimääräistä työaikaa. Työaika tasoitetaan tällöin sopimusten mukaisesti.
Joustotyöajasta voit sopia työnantajan kanssa, jos puolet työstäsi on sellaista, että saat itse päättää työnteon ajasta ja paikasta. Jousto ei lisää työaikaa, vaan kyse on laajasta liukuvasta työajasta.
Joustotyöaikaa koskevaan sopimukseen kirjataan:
- päivät, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa
- viikkolevon aika
- kellonaikojen rajat (ei klo 23–06)
- työaika sopimuksen päättymisen jälkeen.
Joustotyöaika soveltuu silloin, kun sinun ei tarvitse olla kiinteässä toimipaikassa. Pidät itse kirjaa työtunneistasi ja toimitat tiedot työnantajalle.
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia liukuvasta työajasta. Silloin työntekijä määrää itse työpäivänsä alkamis- ja päättymisajan sovituissa rajoissa.
Liukuvasta työajasta sovittaessa pitää päättää:
- yhdenjaksoinen kiinteä työaika vuorokautinen liukumaraja ja sen sijoittuminen
- lepoaikojen sijoittuminen
- työajan ylitysten ja alitusten rajat.
Laissa pisin liukuma-aika on 4 tuntia. Viikoittainen työaika saa olla keskimäärin 40 tuntia neljän kuukauden aikana. Ylityksiä saa olla enintään 60 tuntia ja alituksia 20 tuntia.
Laissa on säännökset työaikapankista. Työpaikalla voi olla myös käytössä sellainen työaikapankki, joka perustuu työehtosopimukseen.
Työaikapankkiin säästetään työaikaa, vapaita tai etuja. Työaikapankin käytössä pitää sopia
- asioista, joita voidaan tallettaa
- säästämisen rajoista
- työaikapankin lakkaamisesta
- vapaan käyttämisen periaatteista.
Työaikapankkiin voidaan tallettaa ylitöiden ja liukumien tunteja. Lisäksi työaikapankkiin voi siirtää rahallisia etuja, jotka on muutettu vapaa-ajaksi.
Säännöllisen työajan palkkaa ei saa siirtää työaikapankkiin. Laki säätelee lisäksi vapaan pitämisen määriä ja ajankohtia.
Vuorotyötä tehdään kahdessa tai kolmessa vuorossa. Vuorot vaihtuvat säännöllisesti sovituissa jaksoissa.
Työvuoroista sopiminen
Työnantaja päättää, milloin ja miten pitkä työvuoro työntekijällä kulloinkin on. Työajan sijoittelusta voidaan sopia myös työsopimuksessa.
Yötyötä tehdään kello 23:n ja 6:n välillä. Laki määrittelee ne tehtävät, joissa saa teettää säännöllistä yötyötä. Tilapäinen yötyö on sallittua alasta riippumatta. Jos yötyö on vaarallista tai huomattavan raskasta, työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.
Yötyö liittyy usein vuorotyöhön. Vuorotyössä vuorojen pitää vaihtua säännöllisesti. Ohjeita vuorotyöstä löytyy työehtosopimuksista. Sopimuksissa on myös määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillinen korvaus.
Työnantaja laatii etukäteen työvuoroluettelon. Siitä käy ilmi, milloin työntekijän työaika alkaa ja päättyy. Lisäksi työvuoroluettelossa pitää olla taukojen ajat.
Työvuoroluettelo laaditaan yleensä yhtä pitkäksi ajaksi kuin työajan tasoittumisen suunnitelma, jos käytössä on keskimääräinen työaika tai jaksotyöaika. Työvuoroluettelo saa kuitenkin olla voimassa toistaiseksi, jos säännöllinen työaika ei vaihtele tai käytössä on liukuva tai joustotyöaika.
Työvuoroluettelo pitää antaa viikko ennen jakson alkua. Tämän jälkeen työnantaja saa muuttaa sitä vain perustelusta syystä tai työntekijän suostumuksella. Jos luetteloon tehdään muutoksia, siitä pitää ilmoittaa työntekijälle henkilökohtaisesti.
Työnantajan pitää kysyä vaihtelevaa työaikaa tekevältä työntekijältä, suostuuko hän tekemään vähimmäistyöaikaa enemmän työvuoroja, jos niitä on tarjolla.
Työvuoroluettelosta voi olla määräyksiä myös työehtosopimuksissa. Joissain sopimuksissa on sovittu, ettei työnantaja saa koskaan muuttaa työvuoroluetteloa yksipuolisesti.
Varallaolo ja päivystys
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijä on vapaa-ajallaan tavoitettavissa ja että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaolo ei ole työaikaa, koska työntekijä saa viettää vapaa-aikaa eikä hänen tarvitse olla työpaikalla. Jos työntekijä kutsutaan varallaolon aikana työhön, työ on luonnollisesti työaikaa. Joissain tilanteissa varallaolokin katsotaan työajaksi.
Varallaolosta on tehtävä sopimus, jossa sovitaan korvauksesta ja muista ehdoista. Epäselvissä tilanteissa kannattaa ottaa yhteys luottamusmieheen tai ammattiliittoon.
Työntekijä päivystää yleensä työpaikalla. Työpaikalla tapahtuva päivystäminen lasketaan työajaksi.
Lisä- ja ylityö
Lisätyötä on työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä 40:tä tuntia viikossa. Enimmäistyöajan ylittävä työ on ylityötä.
Lisä- ja ylityötä tehdään työnantajan aloitteesta, mutta työntekijän suostumuksella. Lisätyöstä on voitu sopia myös työsopimuksessa. Ei kuitenkaan vaihtelevan työajan työsopimuksissa.
Lisätyöstä maksetaan normaalia palkkaa ja ylityöstä palkan lisäksi ylityökorvausta. Lisä- ja ylityöstä on yleensä sovittu tarkemmin työehtosopimuksissa.
Työehtosopimuksissa on määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillinen korvaus. Ohjeita vuorotyöstä löytyy työehtosopimuksista.
