Pääsin 17-vuotiaana kesätyöntekijäksi isäni työpaikalle paikalliselle panimolle. Olin panimon laitehuollossa korjaamassa kylmäkaappeja ja apumiehenä erilaisissa asennuksissa. Muistan vieläkin, kuinka ylpeä olin ensimmäisestä palkastani. Tunsin olevani aikuinen. Ajattelin, että nyt ei olla enää lapsia, kun tienataan jo omia rahoja.
Ensimmäisellä palkallani ostin ruokakaupasta ostoskorillisen karkkia, limpparia ja pakastehampurilaisia. Kaikkea sellaista, millä tuollainen nuori mies eli. Ostin myös kannettavan cd-soittimen, joita vielä 2000-luvun alussa myytiin. Nythän niitä ei enää ole ollut markkinoilla varmaan yli 10 vuoteen. Tykkäsin käydä lenkillä ja kannettavan soittimen avulla pystyin kuuntelemaan musiikkia juostessani. Tosin ei se kovin hyvin toiminut, kun levy pätki askelten tärähdellessä maahan.
Kaiken kaikkiaan näihin omiin ostoksiin meni kesän aikana ehkä muutama satanen. Suurimman osan säästin ja kesän lopulla ostin säästämilläni rahoilla pöytätietokoneen. Tuohon aikaan ne olivat todella kalliita. Sittemmin kone on vaihtunut tietysti jo moneen kertaan, mutta tuo oli ensimmäinen, johon sai ADSL-nettiyhteyden eikä tarvinnut kuunnella sitä modeemin rutinaa.
Nuoria haluan kannustaa tekemään parhaansa ja olemaan ahkeria. Säästeliäisyys ja tulevan ennakointi kannattaa myös.
Olen ollut aina säästeliäs. Äitini mukaan olin nuuka rahankäyttäjä jo 4-vuotiaana. Jos sain jostain rahaa, niin käytin vain osan siitä karkkiin ja loput laitoin säästöön.
Nuoria haluan kannustaa tekemään parhaansa ja olemaan ahkeria. Säästeliäisyys ja tulevan ennakointi kannattaa myös. Jos opiskelijana esimerkiksi tietää, että seuraava syksy tai kevät tulee olemaan taloudellisesti niukkaa, on hyvä, jos on onnistunut säästämään vähän puskuria. Itse olen jakanut säästöjäni useammalle tilille. Jos tulee rahan tarvetta, niin käytän säästöjäni, mutta pyrin myös palauttamaan käyttämäni rahat säästöön heti, kun tienaan lisää. Yksi hyvä vaihtoehto on säästötili, josta nostaminen on tietyn rajan jälkeen maksullista. Kynnys mennä käpälöimään rahoja on vähän isompi.
Teksti Kreetta Haaslahti