Minun tarinani on tarina ajautumisesta töiden ja ihmissuhteiden perässä eri puolille Suomea. Aloitin lukion ja armeijan jälkeen maatilatalouden perustutkinnon suorittamisen, mutta koulutus jäi kesken. Siirryin ravivalmentajakouluun, jonka kävin näyttökoetta vaille valmiiksi. Kolmannen koulutuksen myötä ajauduin Keski-Suomeen tallille työharjoitteluun. Sinne jäin myös työsuhteeseen.
Muutin naisen perässä toiselle paikkakunnalle, niin kuin oli käynyt jo aiemminkin, ja toimin työvoimatoimiston ehdotuksesta puoli vuotta kouluavustajana Touretten oireyhtymää sairastavalle pojalle. Lopulta päädyin naapurikuntaan opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi, ja harjoittelun päätyttyä työskentelinkin siellä seitsemän vuoden ajan. Uusi parisuhde vei minut Jyväskylään, ja toimin vielä kolmisen vuotta eräässä pikkukunnassa avustajana.
Sitten tein vähän aikaa lomittajan hommia oman yrityksen kautta, kunnes väsyin siihen, etten ollut koskaan kotona. Silloin laitoin ensimmäisen kerran hakemuksen henkilöstövuokrausfirmaan. Heidän kauttaan tein lyhyen aikaa töitä katalysaattoritehtaalla ja sitten pakkaajana sahalla. Alussa sovitun kolme viikon sijaan työsuhde kestikin puolitoista vuotta. Pakkaajan työn ohella opettelin sahurin hommia ja höylän käyttöä, mutta sitten työt pölyisessä ympäristössä piti lopettaa alkavan astman vuoksi.
Vuokrafirma löysi minulle uuden työn nykyisessä työpaikassani ruutitehtaalla. Kyse on vakituisesta työstä, jossa olen viihtynyt hyvin. Toivon, että saisin jatkaa täällä niin pitkään kuin mahdollista. Työporukka on mukava ja työpaikka sopivan matkan päässä kotoa.
Olen osannut asennoitua siihen, että vuokratyösuhteissa kyse on yleensä määräaikaisista sopimuksista. Jos hommat hoitaa hyvin, niin työt usein jatkuvat, mutta toisaalta määräaikaisen työsuhteen päätyttyä olisi myös helppo lopettaa, jos ei viihtyisikään kyseisessä työssä. Olen aina tehnyt lyhyissäkin työsuhteissa parhaani uskoen, että minut pyydetään takaisin, jos tarvetta myöhemmin tulee.
Muille ajelehtijoille haluan sanoa, että koskaan ei tiedä, mistä oma juttu löytyy, joten kaikkea kannattaa kokeilla. Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että työskentelisin koulunkäyntiavustajana, mutta niin vain tein niitäkin töitä kymmenisen vuotta. En myöskään olisi uskonut, että pystyisin käyttämään isoja teollisuussahoja tai asentamaan höyliä. Työ tuo elämään rytmiä. Myös aikaiseen heräämiseen tai esimerkiksi kolmivuorotyön muuttuviin aikatauluihin tottuu muutamassa viikossa.
Teksti Kreetta Haaslahti
