Nuorempana olin vielä aika hukassa sen suhteen, mitä haluaisin tehdä työkseni. Onneksi lukiossamme kävi eri alojen opiskelijoita esittelemässä omia oppialojaan. Yksi heistä opiskeli farmasiaa. Hän kertoi kiinnostavasti alasta, josta en tiennyt ennestään mitään.
Päädyin opiskelemaan ensin farmaseutin korkeakoulututkinnon ja sen perään suoritin vielä proviisorin maisteritutkinnon. Minulle farmasia on ihmisten lääkehoidon turvaamista. Tämän alan ammattilaiset voivat päätyä töihin apteekkeihin, lääkeyrityksiin, sairaaloihin tai tutkimustehtäviin. Työllistyä voi myös valtiolle, Kelalle tai lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan. Farmasia ei siis ole ainoastaan lääkkeiden myyntiä, vaan juurikin lääke- ja lääkitysturvallisuuden varmistamista.
Farmaseutin opintoihin kuului kaksi pakollista harjoittelua, jotka suoritin kahdessa eri apteekissa tehden kaikenlaisia apteekin töitä. Tutuksi tulivat itsehoitovalmisteiden neuvonta, reseptintoimitus, kassatyöskentely, hyllytys ja varastonhallinta. Silloin apteekeissa vielä valmistettiinkin lääkkeitä, joten pääsin myös sekoittamaan voiteita ja tekemään liuoksia. Lisäksi tein annosjakelua ikäihmisten dosetteihin.
Minut otettiin hienosti vastaan harjoittelupaikoissani, sain kattavan perehdytyksen ja viihdyin tosi hyvin. Sain molemmista harjoittelupaikoistani myös kesätöitä. Farmaseuttiopintojen jälkeen jatkoin suoraan maisterivaiheen opintoihin. Valmistuttuani proviisoriksi sain jatko-opintojen aikaisesta kesätyöapteekista vakituisia töitä.
Ensimmäisillä työkokemuksilla on mielestäni äärimmäisen suuri merkitys jatkon kannalta. Jos minut olisi otettu vastaan huonosti, niin se ei olisi kannustanut jatkamaan alalla. Ensivaikutelmaa on jälkeenpäin hankala muuttaa. Kannustava ja rohkaiseva vastaanotto on todella tärkeää nuoren, ehkä vielä osaamisestaan epävarman tekijän kannalta. Oma ystävällinen asenteeni vaikutti varmasti myös hyviin kokemuksiini. Olen aina ollut aika rohkea tekemään ja lähtenyt innolla mukaan.
Nuorille, urapolkuaan aloittaville haluan sanoa, että olkaa uteliaita ja kysykää asioista. Tyhmiä kysymyksiä ei todellakaan ole! On ihan luonnollista tuntea epävarmuutta ja miettiä, tekeekö oikeita valintoja. Minusta vääriä valintojakaan ei ole. Jokainen valinta antaa jollakin tavalla eväitä tulevaisuuteen. Ensimmäinen uravalinta ei välttämättä ole loppuelämän valinta, mutta tavalla tai toisella se tukee myös myöhempiä valintoja.
Teksti Kreetta Haaslahti
