Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tekemiä sopimuksia kutsutaan työehtosopimuksiksi (tes). Valtiolla, kunnissa ja seurakunnissa työskentelee virkasuhteisia työtekijöitä ja heitä koskevia sopimuksia kutsutaan virkaehtosopimuksiksi (ves).
Työehtosopimus voi olla yleissitova tai niin sanotusti normaalisitova.
Työehtosopimuksilla ja yleissitovuudella on tärkeä merkitys työelämässä työntekijän vähimmäisehtojen turvaajana. Ne myös hillitsevät tuloeroja. Työehtosopimukset auttavat työnantajaa noudattamaan työsopimuslain mukaisia velvoitteita, kuten työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja tasa-arvon toteutuminen. Suomessa on noin 160 yleissitovaa työehtosopimusta.
Työehtosopimus on yleissitova, jos sopimuksen tehneiden työnantajaliittojen jäsenyrityksissä työskentelee yli puolet alalla työskentelevistä työntekijöistä. Yleissitovuus tarkoittaa, että työehtosopimusta on noudatettava myös niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu sopimuksen allekirjoittaneeseen työnantajaliittoon.
Työsopimuslain mukaan työnantajan on noudatettava vähintään työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta vahvistaa päätöksellään, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova.
Työehtosopimusta kutsutaan normaalisitovaksi, jos se ei ole yleissitova. Jos työehtosopimus ei ole yleissitova, se sitoo vain asianomaisen työalan työnantajaliittoon järjestäytyneitä työnantajia.
Työnantaja on velvollinen noudattamaan normaalisitovaa työehtosopimusta, jos se kuuluu sopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon tai sopimus on tehty koskemaan juuri kyseistä yritystä.
Virkaehtosopimukseksi kutsutaan kuntien, valtion tai kirkon virkasuhteissa olevien työntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta. Virkaehtosopimuksen alaisilla työntekijöillä on rajoitettu esimerkiksi lakkoiluoikeutta.
Yleissitovuus luo vakautta työmarkkinoille ja ehkäisee vääristynyttä kilpailua yritysten välillä, sillä yritykset eivät kykene kilpailemaan toisten yritysten kanssa heikentämällä työntekijöiden työehtoja. Vähimmäisehdot ovat hyväksi myös kansantaloudelle, sillä ne lisäävät tuottavuutta karsimalla heikkoja yrityksiä ja estävät palkkojen ja muiden ehtojen alenemisen alle vähimmäistason.
Työehtosopimusneuvottelut
Ammattiliittojen tärkein tehtävä on neuvotella alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimukset. Työehtosopimus on ammattiliittojen ja työnantajan tai työnantajaliiton välinen sopimus tietyn alan tai työnantajan työntekijöihin noudatettavista työnteon ehdoista. Virkaehtosopimukseksi kutsutaan kuntien, valtion tai kirkon virkasuhteissa olevien työntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta.
Työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan esimerkiksi alan palkoista ja palkankorotuksista. Niissä voidaan sopia myös paremmista ehdoista, kuin laissa on säädetty. Esimerkiksi vuosilomien ja työaikojen osalta on työehtosopimuksissa voitu sopia lakia paremmat ehdot.
Sovitut palkkaehdot ja muut ehdot ovat aina vähimmäisehtoja, joita työnantaja ei saa alittaa. Jos työsopimuksessasi on ehto, joka on heikompi kuin työehtosopimuksen määräys, se ehto on mitätön. Tällaisessa tilantessa kannattaa ottaa yhteyttä omaan liittoon.
Työehtosopimus tehdään yleensä 1–3 vuoden sopimuskaudeksi. Sopimuskauden aikana vallitsee työrauha, eli sopimusta ei saa pyrkiä muuttamaan työnseisauksilla tai lakoilla. Jos työehtosopimuksen sopimuskausi on päättynyt eivätkä neuvottelut uudesta sopimuksesta etene, voi ammattiliitto päättää työtaistelutoimista. Lakolla ja muilla työtaistelun muodoilla pyritään edistämään työntekijöiden tavoitteita työehtosopimuksesta neuvoteltaessa.
Ammattiliitto paras asiantuntija
Ammattiliitot valvovat sopimusten noudattamista ja ovat riitatilanteissa jäsentensä apuna. Työntekijän kannattaa siis liittyä siihen liittoon, joka on neuvotellut työsuhteessa noudatettavan työehtosopimuksen.
Ammattiliitto tuntee alan työehdot parhaiten ja ajaa työntekijän etuja. Työsuhteessa noudatettavasta työ- tai virkaehtosopimuksesta on usein maininta työntekijän työsopimuksessa. Jos työntekijä ei tiedä mitä työehtosopimusta työpaikalla noudatetaan, asiaa voi kysyä työpaikan luottamusmieheltä tai esihenkilöltä. Joissain työpaikoissa työehtosopimuksen sijaan sovitaan asioista paikallisesti.
