Kun kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2019, ajattelin, ettei minulla ole mikään kiire saada kokopäiväistä jatko-opiskelupaikkaa. Välillä tuntuu, että välivuoden pitämisestä pelotellaan tai sitä ei pidetä sallittuna, mutta minulle se on ollut hyvä vaihtoehto. Olen saanut miettimisaikaa ja samalla olen voinut tehdä töitä.
Olen suorittanut välivuoden aikana muotimarkkinoinnin tutkintoa yksityisessä Helsinki Design Schoolissa. Opinnot suoritetaan etänä ja lähiopetusta on vain kerran kuukaudessa parina kolmena päivänä peräkkäin. Opiskelu ja koulutehtävien tekeminen vievät minulta aikaa noin puolitoista viikkoa kuukaudessa, joten olen voinut tehdä töitä koulun rinnalla.
Kiinnostuin muotialasta lukion toisella luokalla erityisesti markkinoinnin näkökulmasta. Etäopintojen myötä toiveeni urasta muotialalla on vahvistunut. Syksystä 2020 alkaen tuossa koulussa voi suorittaa myös virallisia korkeakoulututkintoja, ja se kiinnostaa minua kovasti. Koulutusmaksuja varten tarvitsen rahaa, joten pidän todennäköisesti vielä toisen välivuoden. Se ei haittaa minua, sillä kokemus on ensimmäisen perusteella ollut niin positiivinen.
Opintojen ohella olen tehnyt monipuolisesti erilaisia töitä. Olen ollut keikkahommissa tiskarina, baarimikkona ja tarjoilijana. Kun koronaepidemia iski, pääsin ruokakauppaan pakkaamaan asiakkaiden verkkokauppaostoksia. Olen huomannut, että jokaisessa työssä oppii jotain vähintäänkin itsestään, toisista ihmisistä tai elämästä. Siksi kaikki työkokemus on tärkeää, vaikkei itse työ aina niin kivalta tuntuisikaan.
Minulle välivuosi on opettanut ainakin sen, että sitä ei kannata pelätä. Se voi tuoda tullessaan myös hyviä juttuja. Kaikkiin työpaikkoihin ja tehtäviin kannattaa suhtautua avoimin mielin. Niin kuin muutenkin elämään ja ihmisiin, joita kohtaa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kohtaisit tulevan työnantajasi. Kannattaa olla positiivinen, antaa itsestään hyvä kuva ja tehdä kaikki työt mahdollisimman hyvin.
Birgitta Koskinen
Haastattelu: Kreetta Haaslahti