Olen aina pitänyt ruoanlaitosta, joten minulle oli itsestään selvää, että suuntaan opiskelemaan ravintola-alalle. Peruskoulun jälkeen jatkoinkin opintojani ammatillisessa oppilaitoksessa, jossa suoritan ravintola- ja catering-alan perustutkintoa. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pääsin kesätöihin kokiksi ABC-ketjun ravintolaan. Viime vuonna työpaikka muuttui vakituiseksi, mikä on aika hienoa, sillä opintojakin on vielä vuosi jäljellä.
Koulun ja työn yhdistäminen on sujunut hyvin. Koronan takia lähiopetusta ei ollut nyt keväällä kahteen kuukauteen, joten silloin tein päivävuorojakin, mutta muuten olen tehnyt pääsääntöisesti viikonloppuja ja iltoja. Kokin ammatti on osoittautunut mukavaksi myös käytännössä. Työ on juuri sellaista, mitä olen toivonutkin sen olevan. Välillä on kiireisempää ja välillä rauhallisempaa, mutta hauskaa ja opettavaista töissä on melkein koko ajan.
Parin viime vuoden ajan olen tehnyt myös vapaaehtoistyötä Mannerheimin lastensuojeluliiton leiriohjaajana ja erilaisissa tapahtumissa. Lähdin mukaan, sillä toiminta kuulosti kivalta. Ja kivaa se on ollutkin. Olen saanut olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja ohjaamisen ohella olen päässyt suunnittelemaan ja järjestämään leiriohjelmaa. Samalla olemme saaneet pitää porukalla hauskaa.
Vapaaehtoistyöstä on ollut hyötyä monessa mielessä, vaikkei se suoraan ammatilliseen osaamiseeni liitykään. Sosiaaliset taitoni ovat vahvistuneet enkä esimerkiksi jännitä muiden edessä puhumista niin paljon kuin aiemmin. Parasta on kuitenkin muille tuotettu ilo, joka on tarttunut myös itseeni.
Suosittelen vapaaehtoistyötä kaikille muillekin nuorille. Ai miksi? Siksi, että samalla, kun teet hyvää muille, opit uusia taitoja, saat mukavia kokemuksia ja tutustut uusiin ihmisiin.
Roni Ikävalko
Haastattelu: Kreetta Haaslahti
