Olen pienestä pitäen tykännyt puuhata tietokoneiden parissa ja siksi opiskelu ICT- eli tietoliikenneasentajaksi tuntui omalta. Valmistuin ammattikoulusta vuonna 2016 ja sen jälkeen olin Raha-automaattiyhdistyksellä pelikoneiden huoltomiehenä ja asentajana, kunnes tammikuussa 2017 lähdin suorittamaan asepalvelusta Porin prikaatin Säkylän varuskunnan sotilaspoliisikomppaniaan. Määräaikainen työsuhteeni päättyi juuri ennen armeijan alkamista, ja sieltä palattuani olin kolmisen kuukautta työttömänä. Pieni loma teki armeijan jälkeen hyvää.
Sitten sain töitä turvapalveluja tarjoavasta yrityksestä, jossa toimin palo- ja luukkuvahtina valvoen tulitöiden ja erilaisissa säiliöissä tehtävien töiden turvallisuutta. Aloitin myös portsarin hommat, joita olen tehnyt nyt pari vuotta muiden töiden ohessa. Keväällä 2020 pääsin tietoliikenneasentajaksi tieto- ja sähköverkkoja rakentavaan ja ylläpitävään yritykseen. Pääasiassa työni on valokuituyhteyksien rakentamista ja kaapelointia. Työnkuva on laaja, ja työ on maistunut sitä paremmalta, mitä enemmän olen päässyt hommiin sisään. Opittavaa on riittänyt, sillä minulla ei ollut aiempaa kokemusta vastaavista tehtävistä.
Onneksi työssäoppiminen on tuttua ammattikouluajoilta. Se oli mielestäni koulussa ylivoimaisesti parasta. Niiden aikana oli mahdollisuus nähdä, millaista opiskeltavan alan työ on käytännössä. Jaksot tarjosivat myös hyvän väylän työllistymiseen. Koulun työssäoppimisjaksoihin kannattaakin suhtautua avoimin mielin ja aktiivisesti, mutta rennosti. Vanhemmat, kokeneet työntekijät opettavat sinua ja he ymmärtävät, että olet koulussa etkä välttämättä osaa vielä ihan hirveästi.
Nykyisen työn ohella minua kiinnostaa tulevaisuudessa myös poliisin ammatti. Poliisit tekevät yhteiskunnallisesti tärkeää työtä, mutta heitä ei minusta arvosteta riittävästi. Minua työ kiehtoo ja olen ajatellut hakea poliisikouluun ennen kuin täytän 30. Heti ammattikoulun jälkeen aika ei tuntunut vielä oikealta. Nyt olen valmistautunut pääsykokeiden fyysiseen puoleen ja kartuttanut kokemusta. Kyllä sen sitten tuntee, kun oikea hetki hakeutua poliisiksi on tullut.
Oman alan ja ammatin etsimisessä ei kannata pitää kiirettä. Vaikka yläasteen yhteishaussa tai vähän myöhemminkään mikään ala ei vielä tuntuisi omalta, niin ei kannata hätäillä. Pääasia, että lähtee tekemään jotain avoimin mielin. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa alaa tai etsiä omaa juttua ihan uudesta suunnasta.
Tero Mäntynen
Haastattelu: Kreetta Haaslahti
