Palkka ja palkkio sanat voivat mennä sekaisin ja palkkio-sanaa käytetäänkin vaihtelevasti. Palkkaa maksetaan työsuhteessa tehdystä työstä. Palkanmaksu voi perustua aikaan (tunti- tai kuukausipalkka) tai työn suoritukseen ja tulokseen. Palkkioita, kuten esimerkiksi kirjoitus- tai luentopalkkioita voidaan maksaa niin työsuhteessa kuin yrittäjänä tehdyssä työssä. Jos palkkion saaja on työsuhteessa, niin silloin palkkio on nimestään huolimatta palkkaa.
Työstä sovittaessa pitää kiinnittää huomiota siihen, miten korvaus tehdystä työstä on ehdotettu maksettavaksi. Työntekijän näkökulmasta tällä seikalla on merkitystä siksi, että palkasta on maksettava eläkkeet ja työnantajan sosiaaliturvamaksu, työkorvauksesta ei.
Työstä maksettavia korvauksia
Työstä voidaan maksaa myös palkkioita, kuten kirjoitus-, kokous- tai luentopalkkioita. Palkkio-sanaa käytetään vaihtelevasti niin työsuhteessa kuin yrittäjänäkin tehtävässä työssä, eikä sen merkitys ole vakiintunut. Myös työsuhteessa olevalle voidaan maksaa palkkioita, mutta silloin ne ovat nimikkeestä huolimatta palkkaa, josta verojen lisäksi kuuluu maksaa myös eläke- ja muut vakuutusmaksut. Olennaista on siis kiinnittää huomiota siihen onko kyseessä työsuhde vai ei.
Työstä maksettu korvaus voi olla myös työkorvausta. Verotuksen näkökulmasta palkkaa ja työkorvausta käsitellään myös eri tavoin. Työkorvausta ei veroteta palkkana vaan liike- tai ammattitulona taikka henkilökohtaisena ansiotulona. Työkorvausta maksetaankin yleensä yrittäjänä tehdystä työstä. Yrittäjä suorittaa saamastaan korvauksesta itse mm. verot, eläkkeet ja huomioi korvauksen suuruudessa myös muut työn tekemisestä aiheutuvat kulut.
Työstä maksettu korvaus voi olla myös käyttökorvausta. Käyttökorvauksella (tekijänoikeuskorvaus) tarkoitetaan tekijänoikeudesta tai sen käyttämisestä maksettua korvausta. Käyttökorvausta maksetaan luovalla alalla tehdystä työstä ja on korvaus tekijänoikeuden alaisen teoksen hyödyntämisestä. Sen ei ole tarkoitus korvata tehdystä työstä maksettavaa palkkaa.