Työ ensihoidossa on aina ollut unelmani. Ensimmäiset työkokemukset hankin kuitenkin ihan muualta – 13-vuotiaasta 15-vuotiaaksi tein kesätöitä enoni maatilalla. Peruskoulun jälkeen kaikki olivat sitä mieltä, että kannattaa mennä lukioon, joten sinne minäkin sitten menin. Jo puolen vuoden jälkeen olin kuitenkin aika varma, ettei lukio ole minun paikkani. Unelma ensihoidosta säilyi edelleen vahvana mielessäni.
Lähin paikkakunta, jossa olisin voinut ensihoidon opintoja suorittaa, sijaitsi noin 50 kilometrin päässä kotoani ja 17-vuotiaana se tuntui liian pitkältä etäisyydeltä. Päätin kuitenkin keskeyttää lukion ensimmäisen vuoden jälkeen ja siirryin suorittamaan sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa kouluun, joka sijaitsi lähempänä kotia. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä olisi pitänyt vain luottaa itseensä ja pyrkiä ensihoidon opintoihin koulun sijainnista riippumatta. Onneksi tuo päätös ei kuitenkaan lopullisesti sulkenut ovia unelmaltani.
Valmistuin lähihoitajaksi toukokuussa 2017. Tämän jälkeen tein vuoden verran töitä kotihoidossa, kunnes lähdin armeijaan kesällä 2019. Myös intissä pyrin edistämään unelmaani ensihoitajan urasta ja vuoden kuluttua kotiuduin lääkintäalikersanttina.
Ensihoitajaksi voi hakea kaksi kertaa vuodessa ja olen hakenut kouluun monta kertaa. Se on suosittu koulutus ja omalta kohdaltani koulupaikka on jäänyt aina muutamasta pisteestä kiinni. Jo ennen armeijaa olin saanut opiskelupaikan sairaanhoitajakoulusta Tampereelta, mutta armeijan jälkeen hain ja pääsin suorittamaan sairaanhoitajan opintoja Turkuun, samaan kaupunkiin, jossa tyttöystäväni opiskeli.
Tänä vuonna täytän 24 vuotta, sairaanhoitajan opinnäytetyö on melkein valmis ja edessä kesätyöt Salon ensihoitoalueella. Tuntuu ihan epätodelliselta sanoa, että vihdoin pääsen töihin siihen haaveammattiin, josta olen 13-vuotiaasta asti unelmoinut. Tuntuu mahtavalta ja myös jännittää, koska tiedän, miten ammattitaitoista porukkaa siellä on töissä. Toimin kesän perustason ensihoitajana ambulanssissa, jossa työkaverinani on hoitotason ensihoitaja.
Jos itsellä on selkeä mielikuva tulevasta haaveammatista tai opiskelupaikasta, niin kannattaa seurata omaa kutsumusta muiden mielipiteistä välittämättä.
Sairaanhoitajan tutkinnon myötä olen pätevä työskentelemään perustason ensihoitajana, mutta haaveenani on suorittaa vielä hoitotason ensihoidon lisäkoulutus. Sen myötä voisin saada enemmän vastuuta ensihoitajan työssä.
Muille nuorille haluan sanoa, että jos itsellä on selkeä mielikuva tulevasta haaveammatista tai opiskelupaikasta, niin kannattaa seurata omaa kutsumusta muiden mielipiteistä välittämättä. Et opiskele ketään muuta kuin itseäsi varten. Minulle omat vanhemmat olivat tärkeä tuki ja keskustelukumppani, kun pohdin siirtymistä lukiosta lähihoitajakouluun. He myös ottivat yhteyttä opoon ja auttoivat uuden opiskelupaikan järjestämisessä.
Teksti Kreetta Haaslahti
