Tein terveydenhoitajan töitä neuvolassa 20 vuotta. Se oli ihanaa työtä. Olin hyvä työssäni ja asiakkaat pitivät minusta. Mieltäni vaivasi kuitenkin ajatus siitä, olisiko minusta vielä johonkin muuhunkin. Liikunta on ollut minulle aina tärkeää ja 10 vuoden ajan teinkin neuvolatyön rinnalla niitä töitä oman yritykseni kautta. Välillä tein osa-aikatyötä neuvolassa ja olin myös virkavapaalla, jotta aikaa jäi liikunta-alan hommille.
Sitten päätin, että nyt vain rohkeasti uutta kohti.
Sitten päätin, että nyt vain rohkeasti uutta kohti. Laitoin työhakemuksia muihin kuin neuvola-alan terveydenhoitajan töihin ja uskallus palkittiin; työnantajat ottivat minut innostuneesti vastaan. Tein töitä kouluterveydenhoitajana ja vanhuspuolella, kunnes päädyin nykyiseen rooliini työterveyshuollossa. Hoitajuus on minussa syvällä, mutta tässä roolissa opin myös paljon uutta ja saan haastaa itseäni. Nyt asiat ovat hyvin. Teen 60-prosenttista osa-aikatyötä, joten voin tehdä myös liikunta-alan töitä; valmentaa yksityisasiakkaita, tehdä hyvinvointivalmennuksia ja vetää treenileirejä Espanjassa.
Siirtyminen tutusta neuvolaympäristöstä uuteen työhön oli hyppy tuntemattomaan.
Siirtyminen tutusta neuvolaympäristöstä uuteen työhön oli hyppy tuntemattomaan. Yhtäkkiä olinkin sellaisten asioiden parissa, joita en heti osannut. Aiempi kokemus seurasi tietysti mukanani, mutta silti jouduin opettelemaan uutta. Siinä tarvittiin nöyrää mieltä, mutta samalla se myös antoi. Kun menin ihan uuteen työympäristöön, tajusin, että minulla on paljon sellaisia taitoja ja osaamista, joista en ollut edes tietoinen. Esimerkiksi ihmisen kohtaamisen, läsnäolon ja kuuntelun taidot. Myös liikunta- ja ravitsemusalan tietoudesta on ollut päivittäin hyötyä työssäni työterveyshuollossa.
Se, ettei osaa, voi välillä olla ihan hyväkin tunne. Ihmisten kanssa työskennellessä ei ikinä voi olla valmis. Jokainen kohtaaminen voi opettaa jotain uutta. Samaan aikaan toivoisin, että hoitoalalla aloittavat saisivat enemmän tukea uransa ensimetreillä. Se voisi auttaa jaksamaan paremmin ja pidempään vaativassa hoitotyössä. Sehän on kivaa työtä, mutta jos reppu lyödään liian täyteen heti alkumatkalla, niin kyllä siinä väsähtää!
Teksti Kreetta Haaslahti