Hain ensimmäisen kerran kesätöitä 14-vuotiaana. Asumme maaseudulla, ja olen tehnyt erilaisia mopo- ja mönkijäremontteja isän avustuksella. Siksi kävin erityisesti liikkeissä, jotka myyvät työkaluja ja varaosia, koska harrastusteni kautta tiesin niistä jo jotain.
Kävin useammassa paikassa ja heti ei tärpännyt. Lopulta muutamia paikkoja kierrettyäni sain Tutustu työelämään ja tienaa -kesätyöharjoittelupaikan ja pääsin pariksi viikoksi autovaraosien, autotarvikkeiden ja työkalujen vähittäis- ja tukkuliikkeeseen varastoon ja myymälän puolelle. Pidin erityisesti varastohommista. Omalla tavallaan sekin on asiakaspalvelua – haetaan asiakkaan ostamat tavarat, pakataan ja kelmutetaan ne, ja lähetetään asiakkaalle.
9-luokan TET-harjoittelun suoritin Puuilon myymälässä. Siellä tehtäviini kuului varastotöitä, hyllytystä ja kassatyöskentelyä. Hyvin sujuneen harjoittelun lopussa esihenkilö tarjosi minulle ilta- ja viikonlopputöitä. Otin totta kai työn vastaan ja tein töitä melkein vuoden koulunkäynnin ohessa, kunnes viime syksynä aloitin lukion.
Tänä keväänä korona sotki kesätyökuvioita varmaan vähän kaikilla, ja niin minullakin. Olin kysynyt töitä huonekalukaupasta ja työkaluja ja varaosia myyvältä IKH:lta. Molemmista luvattiin palata asiaan. Olin itse aktiivinen ja kävin kolme kertaa IKH:ssa kysymässä työn perään. Lopulta myymäläpäällikkö soitti huhtikuussa ja kysyi, että vieläkö työ kiinnostaa. Tämän kesän teen taas töitä varaosatiskillä, myymälässä ja kassalla.
Kesätyöntekijänä tärkeintä on olla oma-aloitteinen, tarttua töihin ja ottaa selvää, jos ei tiedä jotain. Kaikki tehtävät eivät välttämättä ole mieluisia, mutta sitä ei saa näyttää asiakkaalle. Omien kokemusteni mukaan kesätyöpaikan saa varmimmin olemalla itse aktiivinen ja kiertelemällä kiinnostavissa paikoissa kysymässä töiden perään. Kun mukana on ajan tasalla oleva kuvallinen cv ja työtodistukset mahdollisista aiemmista työpaikoista, niin jätät hyvän kuvan itsestäsi. Jos töiden kysyminen jännittää, kannattaa muistaa, että ihmisiä ne työnantajatkin ovat. Kaikkia meitä joskus jännittää, se on ihan ok!
Rasmus Lindfors
Haastattelu: Kreetta Haaslahti
