Mikä on nollatuntisopimus?

Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota yhtään työtuntia. Työsopimuksessa voi olla tällöin sovittu työajan vaihteluvälistä määrättynä ajanjaksona siten, että vähimmäistyöajaksi on sovittu nolla tuntia (työajaksi on sovittu esimerkiksi 0–40 tuntia/viikko). Nollatuntisopimuksesta on kyse myös silloin kun työsopimuksessa on sovittu, että työntekijä tekee työtä tarvittaessa töihin kutsuttaessa.

Lainsäädännössä nollatuntisopimukset lukeutuvat vaihtelevaksi työajaksi. Vaihteleva työaika ei kuitenkaan tarkoita vain nollatuntisopimuksia. Vaihtelevan työajan sopimuksessa voi olla sovittu nollaa isommasta vähimmäistyötuntimäärästä. Vaihteluväliksi voi olla siten sovittu esimerkiksi 10–40 tuntia/viikko, jolloin viikoittainen vähimmäistyöaika on 10 tuntia.

Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työnantajalla ole velvollisuutta tarjota yhtään työtuntia.

Milloin nollatuntisopimuksesta voidaan sopia?

Laissa on määritelty, milloin vaihtelevasta työajasta eli myös nollatuntisopimuksesta, voidaan sopia työnantajan aloitteesta.

Jos työantajalla on kiinteä työvoimantarve, vaihtelevasta työajasta ei saa sopia työnantajan aloitteesta. Työnantajan on annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta.

Vaihtelevan työajan alarajaa ei saa sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoiman tarve edellyttää. Jos toteutunut työaika edeltäneen puolen vuoden ajalta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, työnantajan on työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta.

Edellä mainittu neuvottelu on käytävä työntekijän pyynnöstä kohtuullisessa ajassa. Kohtuullinen aika tarkoittaa yleensä noin 1–2 viikkoa. Työntekijällä on oikeus käyttää neuvottelussa avustajaa. Avustajana voi toimia esimerkiksi työpaikan luottamusmies. Mikäli työnantaja katsoo, ettei työvoiman tarve ole lisääntynyt, työnantajan on perusteltava asia kirjallisesti.

Vaihtelevan työajan käyttämiselle ei ole asetettu rajoituksia, jos aloite tulee työntekijältä. Aloitteen on tällöin tultava aidosti työntekijältä, minkä vuoksi työsopimukseen on hyvä kirjata syy nollatuntisopimukselle. Syy työntekijäaloitteiselle nollatuntisopimukselle voi olla esimerkiksi opiskelu.

Mitä riskejä nollatuntisopimuksiin voi liittyä?

Nollatuntisopimuksien ongelmana on esimerkiksi työtuntien vähyys, mikä heijastuu palkkaan ja näin ollen toimeentuloon. Lisäksi elämän suunnittelu voi olla hankalaa, jos työtuntien määrä ja ajankohta vaihtelee paljon. Vaikka työntekijällä on lain mukainen oikeus kieltäytyä tarjotuista vuoroista, tämä voi ikävimmissä tapauksissa johtaa siihen, ettei työvuoroja tarjota jatkossa laisinkaan. Nollatuntisopimuksiin liittyy siten korostetusti epävarmuus.

Ongelmatilanteissa ammattiliiton jäsenet voivat kääntyä työpaikan luottamusmiehen puoleen. Lisäksi moni ammattiliitto tarjoaa oikeudellista neuvontaa, johon jäsenet voivat ottaa yhteyttä.

Nollatuntisopimus ja työn tarjoaminen

Työnantajalla on velvollisuus tarjota työtä työsopimuksessa sovitun vähimmäismäärän mukaisesti. Nollatuntisopimusten osalta tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota työtä lainkaan.

Työsopimuslaissa on kuitenkin säädetty lisätyön tarjoamisvelvollisuudesta. Työnantaja ei saa palkata uutta työvoimaa sellaisiin tehtäviin, joita työantajan palveluksessa olevat osa-aikaiset voisivat tehdä. Työantajan on siten tarjottava töitä ensin osa-aikatyöntekijöilleen. Velvoite kattaa myös nollatuntisopimuksella työtä tekevät.

Nollatuntisopimus ja työntekijän velvollisuus ottaa työtä vastaan

Nollatuntityöntekijällä ei ole velvollisuutta tehdä yhtään työtuntia eikä ottaa tarjottuja työvuoroja vastaan. Jos työantaja tarjoaa työntekijälle minimitunteja enemmän työvuoroja, on työntekijältä kysyttävä vähintään viikko ennen työvuoroluettelon laatimista, kuinka paljon ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan. Lisäksi, jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee, työnantaja saa jo työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella.

Nollatuntisopimus ja sairausajan palkka

Jos nollatuntisopimuksella työtä tekevälle työntekijälle on merkitty työvuoroluetteloon työvuoro ja työntekijä on tuolloin sairaana, hänellä on oikeus sairasajan palkkaan. Oikeus palkkaan on myös silloin kun työvuoroa ei ole merkitty, mutta siitä on sovittu muulla tavalla tai muuten on selvää, että työntekijä olisi ollut työkykyisenä töissä. Viimeksi mainitussa tapauksessa voi olla kyse esimerkiksi muodostuneesta käytännöstä.

Nollatuntisopimus ja irtisanomisajan palkka

Työsopimuslain mukaan, jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden. Tällaisessa tilanteessa vertailua ei tehdä.

Edellä kerrottu koskee niin tilanteita, joissa työntekijä itse irtisanoo työsopimuksen kuin myös tilanteita, joissa työnantaja irtisanoo sopimuksen. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että työntekijällä on työsuhteen päättyessä aito irtisanomisaika ja että työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, vaikka työantaja ei irtisanomisaikana tarjoaisikaan työtä tehtäväksi.

Nollatuntisopimus ja työttömyysturva

Nollatuntisopimuksella työtä tekevällä on mahdollisuus saada soviteltua työttömyysetuutta työsuhteen aikana, jos työtä on tarjolla vain vähän.

Lisäksi työttömyysturvalain mukaan työntekijällä on pätevä syy erota työstä, jos työtä ei 12 kalenteriviikon aikana välittömästi ennen irtisanoutumista ole ollut tarjolla siten, että työtä voitaisiin lukea hänen työssäoloehtoonsa, eikä työsopimuksessa ole sovittu säännöllisestä työajan tekemisestä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työttömyysturvan korvauksetonta määräaikaa eli karenssia ei aseteta, jos nollatuntityöntekijä irtisanoutuu itse eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut yhdelläkään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia.