Työelämän säännöt ovat monen asian summa. Rungon muodostaa työlainsäädäntö, johon kuuluu monia eri lakeja, kuten työsopimuslaki ja työaikalaki. Suomalaiseen työlainsäädäntöön vaikuttavat kansainväliset työelämän sopimukset sekä Euroopan unionin lainsäädäntö.
Osa työelämän säännöistä tulee työehtosopimuksista, jotka ovat työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tekemiä sopimuksia. Työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan esimerkiksi alan palkoista ja palkankorotuksista. Niissä voidaan sopia myös paremmista ehdoista, kuin laissa on säädetty. Esimerkiksi ilta- ja lauantailisät pohjautuvat työehtosopimukseen. Niistä ei ole mainintaa laissa.
Työsopimus on työelämän perussopimus, jolla sitoudutaan tekemään sopimuksen mukaista työtä sopimuksessa määriteltyä palkkaa ja muita etuja vastaan. Kirjallisessa työsopimuksessa on tärkeä ilmoittaa muun muassa sovellettava työehtosopimus, palkka ja työntekopaikka.
Työsuhde syntyy, kun työnantaja ja työntekijä sopivat työn tekemisestä, työ tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, työstä maksetaan palkkaa ja työntekijä aloittaa työn suorittamisen. Työsuhteita voi olla erilaisia, esimerkiksi vakituinen tai määräaikainen. Työsuhde voi olla myös kokoaikainen tai osa-aikainen riippuen paljonko teet töitä. Työsuhteen luonne vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi työaika määräytyy.
Suomessa sosiaaliturvan tarkoituksena on turvata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa. Se tarjoaa meille tukiverkon, joka auttaa eteenpäin vaikeissakin tilanteissa.
