Työaika

Työaika tarkoittaa työhön käytettyä aikaa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työpaikalle on mentävä sovittuun aikaan – älä myöhästy. Kodin ja työpaikan väliseen matkaan käytetty aika ei ole työaikaa.

Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä pidetä työsuorituksena. Työnantajan kanssa voi sopia matkustamisen aikana tehtävästä työstä. Sen sijaan työssä, jossa liikutaan asiakaskohteesta toiseen työpäivän aikana, työajaksi katsotaan myös työpisteiden välinen matka-aika. 

Mikä on säännöllinen työaika?

Laissa määritelty säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa tai 40 tuntia viikossa. Monilla aloilla säännöllinen työaika on työehtosopimuksilla kuitenkin sovittu lyhyemmäksi (esim. 37,5 h/vko)

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä säännöllisen enimmäistyöajan on tasoituttava lain ja alan työ- tai virkaehtosopimuksen mukaisesti. Työaika voi joustaa päivittäin, viikoittain ja kuukausittain.

Näihin termeihin saatat törmätä:

Joustotyöajasta voit sopia työnantajan kanssa, jos vähintään puolet työajastasi on sellaista, jonka ajankohdasta ja työntekopaikasta saat itsenäisesti päättää. Joustotyöaika mahdollistaa työajan joustavamman sijoittelun ja voit vapaammin päättää työn tekemisen paikasta. Sopimus ei lisää enimmäistyöaikaa, vaan kyseessä on eräänlainen laajennettu liukuva työaika. 

Joustotyöaikaa koskevassa sopimuksessa on sovittava:

  • päivistä, joille työntekijä saa sijoittaa työaikaa
  • viikkolevon sijoittamisesta
  • mahdollisesta kiinteästä työajasta (ei klo 23-06)
  • sovellettavasta työajasta sopimuksen päättymisen jälkeen.

Joustotyöaika soveltuu tehtäviin, joissa sinun ei edellytetä olevan kiinteällä toimipisteellä tekemässä työtäsi. Joustotyössä pidät itse kirjaa työtunneistasi ja toimitat tiedot työnantajallesi, joka liittää ne osaksi työaikakirjanpitoa.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia liukuvasta työajasta. Silloin työntekijä voi itse määrätä työpäivänsä alkamis- ja päättymisajan sovittujen rajojen sisällä.

Liukuvasta työajasta sovittaessa pitää sopia:

  • yhdenjaksoinen kiinteä työaika
  • vuorokautinen liukumaraja ja miten se sijoittuu
  • lepoaikojen sijoittuminen
  • säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä.

Laissa säännelty enimmäisliukuma-aika on 4 tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Tämä voidaan ylittää tai alittaa liukumarajojen puitteissa. Seurantajakson päättyessä ylitysten kertymä saa olla enintään 60 tuntia ja alitusten määrä enintään 20 tuntia.

Työaikalaissa on säännökset lakisääteisestä työaikapankista. Lisäksi työpaikoilla voi olla käytössä työehtosopimuksiin perustuvia työaikapankkeja tai niitä vastaavia järjestelyitä. Työpaikoilla voi olla käytössä joko lakisääteinen työaikapankki tai työehtosopimukseen perustuva työaikapankki. Molemmat järjestelmät eivät voi olla käytössä samanaikaisesti.

Työaikalaissa tarkoitetulla työaikapankilla tarkoitetaan järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää tai yhdistää toisiinsa. Työnantaja ja ensisijaisesti Luottamusmies voivat sopia kirjallisesti työaikapankin käyttöönotosta.

Sopimuksessa on sovittava muun muassa:

  • eristä, joita voidaan siirtää
  • säästämisrajoista
  • työaikapankin lakkaamisesta
  • vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista.

Työaikapankkiin voidaan siirtää mm. lisä- ja ylityötunteja ja liukuvaan työaikajärjestelmään kertyneitä tunteja tietyin rajoituksin. Lisäksi työaikapankkiin voi siirtää lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia, jotka on muutettu aikamääräisiksi.

Säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa ei saa siirtää työaikapankkiin. Lakisääteisen järjestelmän osalta on lisäksi säädetty tarkemmin vapaan pitämisen määristä ja ajankohdista.

Vuorotyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työvuorot vaihtuvat säännöllisesti ja ennakolta sovituin ajanjaksoin. Vuorotyötä voidaan tehdä kahdessa tai kolmessa vuorossa.

Työvuoroista sopiminen  

Työnantaja päättää työajan sijoittumisesta eli siitä, mihin aikaan ja kuinka pitkä työvuoro työntekijällä kulloinkin on. Työajan sijoittelusta voidaan sopia tarpeen mukaan myös työsopimuksessa.  

Yötyötä tehdään kello 23:n ja 6:n välillä. Työaikalaki määrittelee ne työtehtävät, joissa saa teettää säännöllisesti yötyötä. Tilapäinen yötyön teettäminen on sallittua alasta riippumatta. Jos yötyö on erityisen vaarallista tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan raskasta, on työaika enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.

Työ- ja virkaehtoehtosopimuksissa on määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillinen korvaus. Yötyö liittyy usein vuorotyöhön. Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti. Ohjeita vuorotyöstä löytyy alakohtaisista työ- ja virkaehtosopimuksista.

Joillain aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla on käytössä työvuoroluettelot. Työnantajan on laadittava ennakolta työvuoroluettelo, josta käy ilmi, milloin työntekijän säännöllinen työaika alkaa ja päättyy. Lisäksi työvuoroluettelossa pitää olla päivittäisten taukojen ajankohdat. Työvuoroluettelo laaditaan yleensä samalle aikavälille kuin suunnitelma työajan tasoittumisesta, jos työpaikalla käytetään keskimääräistä työaikaa tai jaksotyöaikaa.

Työvuoroluettelo on annettava tiedoksi viimeistään viikkoa ennen jakson alkua. Tämän jälkeen työnantaja saa muuttaa työvuoroluetteloa vain perustelusta syystä tai työntekijän suostumuksella. Jos työvuoroluetteloon tehdään muutoksia, niin siitä on ilmoitettava työntekijälle henkilökohtaisesti.

Jos työnantaja haluaa antaa vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle työvuoroja, jotka ylittävät työsopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan, työntekijälle on varattava tilaisuus ilmoittaa määräajassa, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista. Työssä, jossa säännöllisen työajan sijoittelu ei vaihtele, tai jossa sovelletaan liukuvaa tai joustotyöaikaa, työvuoroluettelo saadaan kuitenkin antaa toistaiseksi voimassa olevana.

Työvuoroluettelosta voi olla määräyksiä myös työehtosopimuksissa. Työnantajan on huomioitava noudattamansa työehtosopimuksen määräykset. Osassa työehtosopimuksia on mm. sovittu, ettei työnantaja saa koskaan muuttaa työvuoroluetteloa yksipuolisesti.

Vaihtelevan työajan sopimusten osalta työvuoron merkitseminen työvuoroluetteloon edellyttää työntekijän suostumusta kahdessa tilanteessa. Työntekijän suostumus tarvitaan, jos työaika sijoittuisi työsopimuksessa ilmoitettujen viikonpäivien tai kellonaikojen ulkopuolelle tai, jos työaika ylittäisi vaihtelevan työajan sopimuksessa sovitun vähimmäistyöajan määrän. Suostumus voidaan antaa kutakin kertaa varten erikseen tai lyhyehköksi ajaksi kerrallaan.  

Jos työnantaja lain tai työehtosopimuksen mukaisesti peruuttaa työvuoroluetteloon merkityn tai muutoin sovitun työvuoron myöhemmin kuin 48 tuntia ennen työvuoron alkamista, työntekijälle on maksettava kohtuullinen korvaus työvuoron peruuntumisesta aiheutuneesta haitasta, ellei työntekijällä ole oikeutta palkkaan työsopimuslain, työehtosopimuksen tai työvuoron sitovuuden perusteella. Kohtuullisen haitan korvauksella turvataan työntekijälle korvaus peruuntuneesta työvuorossa tilanteessa, jossa muuta palkanmaksuperustetta ei ole.   

Varallaolo ja päivystys

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työntekijän olevan vapaa-ajallaan tavoitettavissa siten, että hänet voidaan kutsua työhön. Varallaoloaika ei pääsääntöisesti ole työaikaa, koska työntekijä voi viettää vapaa-aikaa haluamallaan tavalla ja hänen ei tarvitse olla työpaikalla. Jos työntekijä kutsutaan varallaoloaikana työhön, katsotaan tehty työ luonnollisesti työajaksi. Joissain tilanteissa työn sitovuus saattaa muodostua niin suureksi, että varallaoloaikakin muuttuu työajaksi. Varallaolo ei saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä.  

Varallaolosta on tehtävä sopimus, jossa sovitaan varallaolon korvauksesta sekä muista varallaolon ehdoista. Varallaoloon liittyvissä epäselvissä tilanteissa kannattaa olla yhteydessä työpaikan luottamusmieheen tai omaan ammattiliittoon.  

Päivystämisellä tarkoitetaan yleensä, että työnantaja on määrännyt työntekijän olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä työn tekemistä varten. Päivystäminen lasketaan edellä kuvatussa tilanteessa työntekijän työajaksi.  

Lisä- ja ylityö

Lisätyötä on työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä lain mukaista säännöllistä enimmäistyöaikaa eli 40 tuntia viikossa. Laissa säännellyn enimmäistyöajan ylittävä työ on ylityötä. Työehtosopimuksissa on voitu sopia alemmastakin ylityörajasta. 

Lisä- ja ylityötä tehdään työnantajan aloitteesta, mutta työntekijän suostumuksella. Lisätyöstä on voitu sopia myös työsopimuksessa. Vaihtelevan työajan sopimuksissa (esim. nollatuntisopimukset) lisätyösuostumuksen antaminen työsopimuksessa on kielletty.  

Lisätyöstä maksetaan normaalia työajan palkkaa sekä ylityöstä normaalin palkan lisäksi ylityökorvausta. Lisä- ja ylityöstä on yleensä sovittu tarkemmin työehtosopimuksissa

Työ- ja virkaehtoehtosopimuksissa on määritelty, milloin yötyöstä maksetaan erillinen korvaus. Yötyö liittyy usein vuorotyöhön. Vuorotyössä vuorojen on vaihduttava säännöllisesti. Ohjeita vuorotyöstä löytyy alakohtaisista työ- ja virkaehtosopimuksista. 

Miksi työaikaa seurataan?

Työnantajalla on velvollisuus kirjata jokaisen työntekijän tekemät tunnit ja niistä maksetut korvaukset. Työaikakirjanpito on vaadittaessa näytettävä työsuojeluviranomaiselle ja luottamusmiehelle. Työvuoroluetteloiden, palkkakuittien ja toteutuneiden työvuorojen avulla työntekijä voi jälkikäteen selvittää, että palkat on maksettu oikein.

Jos työntekijä on tehnyt joustotyösopimuksen, toimittaa työntekijä työnantajalleen tiedot tekemistään työtunneista palkanmaksukausittain. Työnantaja on velvollinen siirtämään tiedot työaikakirjanpitoon.